Historia
Tarina kertoo, että Askolan hiidenkirnut löytyivät, kun askolalainen Soini Järvelä kiipesi poikansa Jaakon kanssa ylös Kirnukallion rinnettä kesällä 1950. Soini Järvelä otti kiivetessään tukea kuusennäreestä, joka tuli samassa ylös juuriaan myöten. Näreen alta paljastui kalliosta sileä kuoppa, joka osoittautui myöhemmin hiidenkirnuksi (nojatuoli). Maanomistajat kuitenkin tiesivät hiidenkirnujen olemassa olosta jo tätä ennen.Ensimmäisenä kirnujen esille kaivamista yrittivät Askolan maatalousnuoret 1950-luvun puolivälissä. He yrittivät talkootyönä tyhjentää Jättiläisen kuhnepytyksi sittemmin ristittyä suurkirnua siinä onnistumatta.
Vuosia myöhemmin, vuonna 1964, puutarhuri Jaakko Järvelä opasti Kirnukalliolle WSOY:n pääjohtaja Yrjö A. Jäntin ja Yhtyneiden Kuvalehtien varatoimitusjohtaja Lauri Jäntin. He innostuivat oitis löydöstä. He ottivat yhteyttä Helsingin yliopistoon ja jo parin päivän päästä aluetta mittaili maantieteen professori Veikko Okko.
Professori Okko oivalsi alueen merkityksen, minkä jälkeen Yhtyneet Kuvalehdet päätti kustantaa hiidenkirnujen tyhjentämisen. Työt lähtivät nopeasti käyntiin. Suurimmat kivet kalliokuopista täytyi nostaa ylös taljoilla. Kuntalaiset osallistuivat ahkerasti talkootyöhön. Syksyn 1964 aikana löydetyt kahdeksan hiidenkirnua rauhoitettiin luonnonmuistomerkkeinä luonnonsuojelulain nojalla. Loput 12 kirnua kaivettiin esiin kahden vuoden aikana.
Riisipataa hämmentämässä. Professori Veikko Okko ja Tokion yliopiston maantieteen professori Asuro Asai.
Avajaiset
Raskas kunnostustyö saatiin päätökseen 23. toukokuuta 1965, jolloin kirnualueella pidettiin avajaiset. Askolan Hiidenkirnuista tuli valtakunnallinen nähtävyys.Ensimmäisen Miss Universumin, suomalaisen Armi Kuuselan vierailut kirnuille 1960-luvun lopulla toivat suuret väkimäärät kirnuille Armia ja kirnuja katsomaan. Armi (os. Kuusela) ja miehensä Gil Hilario saivat muistoksi Hiidenkirnuilla käynnistään askolalaisen katajaisen tuopin vuonna 1967.
Jo ensimmäisenä kesänä 1965 kirnuilla oli kioskitoimintaa. Kirnukioski pystytettiin kirnujen pysäköintialueelle seuraavana keväänä. Kioski oli auki pääasiassa viikonloppuisin kahdeksan kesän aikana vuosina 1965-1972.
Yleensä kioskissa myytiin virvokkeita, kuten makeisia ja limonadia. Lisäksi myynnissä oli kirnualueen esitteitä, postikortteja ja pääsylippuja. Kannattamattomana kioskin pito lopetettiin kahdeksan vuoden jälkeen.
2000-luvulla on kirnuille tullut positiivista palautetta kioskin puuttumisesta. Askolan hiidenkirnut on mm. lapsiperheille edullinen käyntikohde, jonne voi ottaa omat eväät mukaan ja syödä niitä, vaikka nuotiopaikalla.
Alkuvuosina pysäköintialueella oli toimiva kioski.
Yleensä kioskissa myytiin virvokkeita, kuten makeisia ja limonadia. Lisäksi myynnissä oli kirnualueen esitteitä, postikortteja ja pääsylippuja. Kannattamattomana kioskin pito lopetettiin kahdeksan vuoden jälkeen.
2000-luvulla on kirnuille tullut positiivista palautetta kioskin puuttumisesta. Askolan hiidenkirnut on mm. lapsiperheille edullinen käyntikohde, jonne voi ottaa omat eväät mukaan ja syödä niitä, vaikka nuotiopaikalla.
Alkuvuosina pysäköintialueella oli toimiva kioski.
